2009

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut.
-Helen Keller-

Helmikuussa mieheni aloitti uudessa työpaikassaan Empowerilla. UPM oli sulkenut Kajaanin paperitehtaan joulukuussa 2008. Sen myötä sadoilta ihmisiltä loppuivat työt. Mieheni työskenteli tehtaalla yli 15 vuotta. Pitkä aika, mutta muutoksen tuulet puhalsivat eteenpäin.

Vuoteen mahtuu myös paljon ilonaiheita ja etenkin juhlia.

Vappuna äitini täytti 60 vuotta.

Samassa kuussa mummuni huikeat 92 vuotta.

Heinäkuussa Jami täytti 15 vuotta.

Sai mopokortin.

Ja pääsi ripiltä.

Venla 6 vuotta.

Elokuussa aloitti eskarin.

Ja minä mietin, miten se voi olla edes mahdollista?

Siis se, että aika on taas mennyt niin nopeasti.

Syyskuussa mieheni täytti 40 vuotta.

Marraskuussa minä 38 vuotta.

Jesse 17 vuotta.

Vuoteen mahtuu toki monet muutkin juhlat, kuten myöskin tulevaan.

Vuoden huipennus oli kuitenkin joulu, jonka vietimme mummulassa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Monet joulut olemme viettäneet omassa kodissa ja siksi tämä joulu oli hieman erilainen lapsillekin. Paras joulu ikinä, sanoi Venla.

Siinäpä se vuosi pikakelauksella ja nyt odotellaan jo uutta...

Otamme sen vastaan ihan kotoisasti kotona. Jessen kanssa teimme juuri perinteiset uudenvuoden syömiset. A la los tortillas. Ja Jessen tyttöystävä Hanna sekä muutamat muut poikien kaverit poikkesivat syömään. Ulkona räiskyy jo. Muutama tunti ja vuosi vaihtuu.

Sitä hyvää, jota ole t aina toivonut, sitä kaunista, jota olet aina halunnut, sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut, toivon Sinulle tapahtuvan... <3

ONNEA JA ILOA UUDELLE VUODELLE 2010!

Ps. Päiväys näyttää taas mitä sattuu...

Joululomalla

Ollaan valvottu myöhään ja nukuttu pitkään.

Ihanaa on ollut vaan olla. Tekemättä erityisesti mitään tai tekemällä juuri sitä mitä huvittaa. Ottamatta stressiä mistään.

Yhtä asiaa lupasin kuitenkin kokeilla, nimittäin jäätelönsyöntiä saunassa. Eräänä aamuna sitten hipsin saunaan jäätelökuppi kädessä. Ainon uuniomenaa, nams. Ja voin luvata, että teen sen joskus uudestaan.

Kerrottakoon, että rakastan aamusaunomista ja nyt, kun saimme uuden kiukaan, meillä on kuulkaas saunottu. Entinen oli puulämmitteinen tai on vieläkin, mutta se saa nyt toimittaa kakkoskiukaan virkaa.

Mutta tämä jäätelönsyönti idea sai alkunsa, kun...
Venlan eskariope kertoi heidän kerran viettäneen yösynttäreitä, jolloin kaverit oli kutsuttu yöksi, saunottu ja syöty jäätelöa saunassa. Niin pitihän sitä kokeilla. Tosin eilen illalla söimme jäätelöä myöskin sängyssä. Niin ja karkkia. Joululomallahan saa rikkoa vähän rajoja, eikös?

Merry X-mas!

Taas kosketti ruutua ikkunan tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan läpi seinän sisälle hiipi.

Tunnelmallista Joulunaikaa kaikille blogini lukijoille!

Koiruuksia

Kuvan yltiösöpö koiruli on nimeltään Fanni. Koira ei ole meidän vaan siskoni, mutta joskus saamme sen hoitoon. Meillä koirakuumeillaan edelleen. Kuume nousee välillä mittarin ääripäähän ja saa jopa hourailemaan koiran hankintaa. Fanni on muuten rodultaan Lagotto, jos joku sitä miettii siellä ruudun toisella puolella.

Kameran johto on muuten edelleen hukassa. Olen kääntänyt koko talon ylösalaisin tai noh, ainakin melkein, mutta se p***nan johto piileksii jossain. Se mikä kismittää, olen ottanut joulukorttikuvat ajoissa ja lähettäminen joulukorttipajaan hiukka hankalaa ilman johtoa. Just niin minun flaksi. Olen hohhoillut tätä asiaa jonkun aikaa, joten oli aika astella kauppaan, jos meinaa ne kortit saada eteenpäin. Kaupassa myyjä sitten ehdotti kortinlukijaa. Siis TÄH??? Kortinlukija? Mikä se sellainen mahtaa olla? Olen sitten niin blondi vaikka brunette olenkin, etten ole moisesta kuullut. Myyjä valaisi asiaa ja minä ihmettelin, mihin tämä maailma tekniikan osalta vielä meneekään. Olisin voinut halata myyjää, mutten kuitenkaan. Ostin kortinlukijan, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Ja nyt olen onnellinen kortinlukijan omistaja. Niin sitä johtoa ei löytynyt kaupastakaan, erikoisliikkeessä olisi pitänyt tilata jne. Vaikeaksi olisi mennyt koko homma, joten kortinlukija pelasti jouluni ja sen joka vuotisen tradition.

Ale on alkanut

Sain vinkin sokerihelmen -blogista, että ale on alkanut ja samantien surffasin paikalle. H&M Shop Online ALE. Hyviä löytöjä tuli tehtyä, lähinnä Venlalle, mutta muutama joululahjakin löytyi... Pitäkää kiirettä, sillä nopeat syövät hitaat!

Kohta ollaan jo joulukuussa

Siinä se taas pari viikkoa vierähti sitten viime postauksen, kohta ollaan jo joulukuussa. Joulukalenterit on hankittu, peräti neljänä kappaleena tänä vuonna. Itselle ostin pienen Myyrä -kalenterin postista. En voinut vastustaa! Sovittiin Venlan kanssa, että minä aloitan ja siitä eteenpäin vuorotellaan luukkujen kanssa. Reilu peli, eikös? Yksi parhaita asioita joulukuussa on se, että neiti aamukänkkiksen saa aamuisin ylös todella H.E.L.P.O.S.T.I. Jipii, helpot joulukuun aamut! Venlalla on ykköskalenterina kankainen enkeli, jossa on pienet taskut yllätyksille. Ihana katsoa unenpöpperöistä kipittämässä ja kurkkaamassa aamuisin kalenterille, mitä tonttu on tälläkertaa sinne laittanut...


Kuten jo melkein arvasin, lunta ei ole. Se suli, noin vain. Parasta aikaa sataa vettä! Täytyy kyllä myöntää, ettei tämäkään kovin kivaa ole. Ulkona on synkkää, pimeää eikä yhtikäs jouluntuntua. Joten... Päätin saada joulutunnelmaa ja aloitin keittiön ruokailutilan raivauksen. Siirsin puusohvan olohuoneesta keittiöön, missä se joskus olikin. Nyt valitsin toisen seinän. Jostain se on joulutunnelma saatava. Jos ei kauniista lumisesta maisemasta ulkona, niin puusohvasta keittiön seinustalla.

Kesken kaiken lähdin ostamaan lippuja Tanssin Joulunäytökseen. Se ei voinut enää odottaa, muuten joutuu liian kauas istumaan. Sekamelska oli jätettävä ja kipinkapin lippuostoksille. Sain paikat kuudennelta penkkiriviltä. Odotan niin innolla pikkuballerinan ensiesiintymistä!!! Mutta se raivaus, jatkoin sitä tänään ja varmasti vielä huomenna. Raivattavaa näet löytyy. Järjestyksen muuttaminen ei ole mikään pikkujuttu. Se tehdään tunteella ja kunnolla, kunnes uusi päähänpisto tulee. Miespuoliset eivät kyllä toivo sitä kovin usein. Hmm... Onneksi ovat jo tottuneet tähän, ehkä?

Ostin joulun ensimmäiset hyasintit. Niiden tuoksu on niin huumaava, jouluinen. Syksyllä keräsin sammalta, että voin tehdä asetelmia, huomenna taidan kyllä kokeilla. Lupaan raivata ensin...

Kuva yllä on www.rieeliselarsen.dk

Ajantajua ja aura-autoja

kuva: www.dixie.se

Lunta saatiin sitten vihdoinkin. Kylläpäs se piristi kummasti mieltä. Joku hiihti jo läheisessä puistossa. Tulisi nyt vaan pakkasherra, ettei lumi sulaisi, mutta turha toivo, luulenpa. Onhan se jo satanut ja sulanut ja sitä rataa varmasti jatkunee...

Yhtä asiaa en talvella kaipaa. Nimittäin aura-autoa aamuisin näille kulmille. Usein, kun teen lähtöä töihin, kuulen aura-auton äänen... Ja se saa minut raivonpartaalle! Olen niitä ihmisiä, joilla ei ole ajantajua ja joille tulee aina kiire. Tämä aura-auto rulettaa siis pitkin katua. Sen seurauksena minulle tulee superhyperkiire, täytyy ottaa lumilapio ja säntäillä sen kanssa ympäriinsä, että pääsen autolla liikenteeseen. Joskus kerkiän aamutohvelit viuhuten hypätä auton rattiin ja viedä auton viereisen kaupan pihaan. Joskus vaan on auton ikkunatkin jäässä ja en ehdi yhtikäs mihinkään suuntaan. Ymmärrän, että asumme vilkkaan kadun varrella lähes keskustassa ja tie täytyy saada puhtaaksi, että jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä on helpompi liikkua. Mutta jos aura-auton setä luet tätä blogia, voisitko ystävällisesti aurata sen jälkeen, kun näet minun poistuneen paikalta, kiitos! Muuten voi käydä niin, että joku aamu heivaan sinut ratista ja auraan itse koko korttelin.

Olemme tosin miettineet, että maksaisimme siitä, että aura puhdistaisi meidän edustan samalla kun jalkakäytävän. Mutta... Kun se on joskus? ihan kivaa tehdä lumitöitä kuntoilun ja ulkoilun merkeissä. Mutta ei aamulla, arggg!!! Niin ja mieheni menee töihin aikaisemmin kuin minä, joten apuja ei ole superhyperkiireeseen saatavilla. Harvoin, mutta joskus setä kyllä ajelee ajoissa. Silloin mieheni ei ole ehtinyt lähteä ja silloin minä juon kahvini kaikessa rauhassa. Mutta... Kuten mainitsin, sitä ei tapahdu kovin usein.

Tämä asia muistuttakoot minua talven ihanuudesta ja siitä toivonko lunta vaiko en.Toivon, mutten paljoa. Kauniita hiutaleita leijumassa ja peittämässä maan. Siinä se, enempää en tarvitse.

Nyt lähden glögimukin ääreen lueskelemaan Kauniit joulukodit -lehteä, jonka kaupasta nappasin mukaani. Lehdessä esitellään 15 ihanaa joulukotia ja sieltä pitäsi selvitä myös mikä on Bling bling -joulu? Itse en kyllä tiedä, mutta tämä selvinnee kohta...

Kiireetöntä viikonloppua kaikille lukijoille!

Kylläpäs tuo aika onkin tehnyt tepposet ja vierähtänyt sitten viime postauksen. Siinä se kesä meni ja nyt ollaan jo marraskuussa. Voi alkaa fiilistellä joulua vai voiko? Oli miten oli, ensimmäinen satsi pipareita ja torttuja leivottu, muutamat joulu- tai oikeastaan talvivalot viritetty, sammalta kerätty, glögiä juotu jne. Tavallaan tykkään syksystä, vaikka pimeys väsyttää ja ei saa aina (siis aika usein) otetta asioista, mutta voi tunnelmoida kynttilöillä ja valoilla. Käpertyä vilttiin katsomaan telkkaria, lukemaan lehtiä ja syömään tietysti karkkia. Nams, mums...

Niin ja se jos mikä on ryöstäytynyt käsistä. Karkinsyönti. Kaupoissa on aikas usein irtokarkkitarjouksia ja minähän juoksen niiden perässä kuin viimeiset karkit maapallolla olisivat tarjolla. Kahmin pussin täyteen ja astelen iloisin mielin kassalle. Tästä riittää taas pitkäksi aikaa, hah, niin valehtelen aina itselleni. Olen helposti höynäytettävissä tämän asia suhteen. Kerran kaupasta tultuani mies sattui näkemään (yleensa piilotan pussin ja latelen astiaan vähemmissä erissä), kun raahasin pussia sisälle. Järkyttyi ja hyvä, ettei saanut sydäriä. Siis seitsemän euron pussi, siis so what? Tästähän riittää kaikille, koko perheelle itseasiassa. Läpi meni, muttei ehkä toista kertaa, kun perhe näki pussista vain ja ainoastaan pohjan.

Tämä juttu ryöstäytyy kohta myös käsistä ja seilaa aiheesta toiseen, mutta tuo kuva on napattu Pentikin sivuilta ja nuo mielestäni ihanat porot ovat nyt marraskuussa kuukauden etuna -20 %. Tahtoo sellaisen... Erehdyin liikkeeseen ja mukaani lähti, ehei poroa, vielä, vaan kaikkea kivaa jouluista kuten enkelikaruselli. Perinteisestä enkelikellosta uudistetumpi versio. Suloinen. Yritin saada sen kuvan tänne, muttei onnistunut. Laitan myöhemmin omalla kameralla otetun, kunhan kokoan karusellin ja löydän kameran johdon.

Tosiaan ollut ongelmia tämän blogin kanssa -kommenttien suhteen. Eivät meinaa pysyä millään paikoillaan. Minullahan ei tietysti ole mitään osaa asiaan, vaikka olen onnistunut ne sata kertaa hukkaamaan. Sitten kun saan ne näkyviin, ulkoasu -laatikko häviää ja en voi vaihtaa esim. sivun, tekstin ym. väriä. Tylsää, mutta mennään nyt sitten näin tylsine sivuineen.

Nyt taidan lähteä laittamaan satsin torttuja uuniin ja ehkä kokoamaan sen karusellin...

PS. Päiväyskin näyttää olevan päin puuta... Kirjoitin tämän jutun siis keskiviikkona 4. marraskuuta. Terveisin, toivoton tapaus.

Mihin...

...hävisivät blogin kommentit??? Eikä näitä uusiakaan postauksia voi kommentoida -en tajua en... Yritän selvittää asiaa, plääh!

Venla 6 v.

Tänään meidän perheen prinsessa, Venla Sofia Anfisa, täyttää kuusi vuotta. Kameraa ei edelleen, joten ei kuviakaan. Synttärikemut vietetään joku aurinkoinen päivä, että voisi istuskella kuistilla ja leikkiä leikkimökissä. Kesäjuhlat ovat ihania ja aurinko kuuluu niihin. Joten jäämme odottelemaan... Aurinkoa ja niitä kemuja. Jamin rippijuhlat ovat sunnuntaina ja ne on pidettävä satoi tai paistoi. Siirtää ei voi. Mutta pliis, paista aurinko paista, jookostajoo?

Venla sai lahjan hieman etukäteen, Rumpalin siis. Tokihan aamulla laulettiin, suomeksi ja englanniksi, kuten toivomuksena oli. Ja eihän sitten raskittu olla ostamatta mitään, vaan aamulla kipaisin lähimarkettiin tien toiselle puolelle ja ostin toivotun BIONICLEN. Niin meidän prinsessalle. Jääbionicle Strakk.

Yhtenä päivänä Venla huomasi kaupassa Maizenan paketin, joka sisälsi ainekset vaniljanmakuisiin muffinsseihin. Täytyihän sitä hieman juhlistaa juhlapäivää, joten muffinssit uuniin ja onnea äidin pikkukulta!

Kuulumisia, muttei kuvia

Kuvia en voi nyt laittaa, kun kamera lähti riparilaisen matkaan eilen. Viikko on nyt pärjättävä ilman kameraa... ja poikaa... Eilen aamulla vein leiriläisen seurakuntatalolle, josta bussi lähti ajelemaan kohti tätä paikkaa www.joutenlampi.fi ja en saanut edes autoa parkkiin laittaa, vaan lennosta oli poika heitettävä ja kurvattava mahdollisimman nopeasti pois näköpiiristä. Tulee vielä paasaamaan papille, ettei saanut pojalle kumppareita matkaan ja sadetakkia. Oli piilottanut ne sievästi huoneensa nurkkaan. Kun ei siellä kuulemma tarvita ja eikä muillakaan. Illalla laitoin tekstiviestin ja kyselin kuulumisia -ei vastausta. Pitänee yrittää tänään uudestaan.

Tällä viikolla meillä on käynyt sellainen huiske ja melske. Vaihdettiin öljylämmitys maalämpöön. Ensin porattiin 200 metriä maan uumeniin ja sitten sinne upotettiin putki. Muusta olenkin sitten ihan pihalla, mutta tärkeintä on, että maalämpö säästää lämmityskustannuksissa (toivottavasti!!!), nostaa talon arvoa, on ekologinen ja huoleton. Aika näyttää, missä mennään.

Tänään oli viimeinen työpäivä ja odotettu kolmen viikon loma alkakoot, jihuuu!!!

Ostin viiden kilon laatikon mansikoita aamulla samalla kun kipaisin ostamassa munkit työkavereille. Ajattelin, että syödään nyt tästä laatikosta niin paljon kuin jaksaa. Ukkini sanoi aikoinaan, että se on parasta säilöntää se. Kakkukin tuli luvattua, joten täytynee lähteä vatkaamaan kermaa. Tunnustan, että ostin tylsän valmispohjan. Mutta nyt toivotan rentoa viikonloppua kaikille, sii juu...

Juhlia odotellessa

Viime viikolla kävin paikallisessa second hand lastenvaateputiikissa nimeltä Lastenkammari. Liike oli muuttanut ja saman katon alla toimii nyt myös sisustusliike Sofian tupa. Avajaispäivänä astelin liikkeeseen. Ja siellä se vielä oli... Kaunis, vanhan roosan värinen mekko. Valkoisine tyllihelmoineen. Olin katsellut sitä jo aikaisemmin ja vieläkin mietin asiaa yön yli. Seuraavana päivänä menin taas liikkeeseen. Venla mukanani. Kaupat tuli ja myyjä lupasi maksaa puolet mekon hinnasta takaisin, jos palautan sen, sitten kun se käy pieneksi. Tällä hetkellä tuntuu, etten luovu mekosta, niin kaunis se mielestäni on. Mekko odottaa tulevia juhlia, joita meillä useat kesän/syksyn aikana. Parin viikon pääästä jo ne Jamin rippijuhlat. Niin tosiaan ja tämän mekko oli tullut Englannista. Lastenkammarin Katja ostaa outletmyynnissä olevia vaatteita myös ulkomailta mm. Ranskasta, Italiasta, Englannista. Miten voinkaan pysyä poissa tuolta kammarista? En kait mitenkään... ;)

Syntynyt 4. heinäkuuta

15 vuotta sitten...

Toinen poikamme Jami syntyi

heinäkuun helteisenä päivänä.

Sairaalaan mentäessä tuo pieni poika syntyi alle tuntiin. Se oli nopeaa toimintaa se.

Nyt tuo pieni saunatonttu (kuten ystäväni Outi hänestä sanoi) on jo pitkänhuiskea nuori mies. Ensi viikolla mopokortti takataskussa huristelee jo omia teitään. Niin se tuo aika menee, vastahan hymyilit ensi hymyäsi.

Kuvassa vuorokauden ikäisenä isänsä sylissä.

4.7.1994 3225 g 51 cm

4.7 2009 60 kg 177 cm

Venlan itsetehdyssä onnittelukortissa luki:

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JAMI!

SYDÄMET TOIVOTTAVAT SINULLE HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ.

OLET MINULLE RAKAS VELI JA PUPUKIN TOIVOTTAA SINULLE HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JAMI!

Uusi perheenjäsen

Tässä on Rumpali.

Venlan ensimmäinen ikioma lemmikki.

Rumpali on syntynyt 1.3.2009 ja muutti meille 18.6.2009.

Niin paljon iloa ja onnea ilmassa...

Eilen hankittiin valjaat ja opeteltiin ulkoilemaan

niiden kanssa omalla pihalla. Hienosti sujui...

Tule hyvä kakku

Innostuin kokeilemaan keksimurupohjaisia kakkuja tulevia rippijuhlia varten, jotka reilun kuukauden päästä. Synttäreitäkin juhlitaan kesän aikana, joten ruostuneita kakkutaitoja on hyvä harjoitella. Palaute kakuista on ollut hyvä, joten uskallan laittaa ne ehdolle myös tänne. Helppoja ja uuniakaan ei tarvitse, joten voit tehdä vaikka mökillä.

Kakku nro 1. on Minttukrokanttikakku, ohje löytyy täältä: http://blogit.mtv3.fi/elamamakeaksi/

Lähikaupasta en löytänyt daim-rakeita, joten korvasin ne daim-suklaanapeilla, jotka pilkoin pieniksi paloiksi.

Kakku nro 2. on oma muunneltu versio Vadelmataivas nimisestä kakusta Kodin Kuvalehden parhaat täytekakut kirjasta (1999).

Pohja:

200 g Digestive keksejä muruna (esim. kaurakeksit käy myös)

80 g sulatettua voita

Täyte:

8 liivatelehteä

1 prk rahkaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1/2 l mansikoita (vadelmia tai herukoita)

2 dl kuohukermaa

Murenna keksit monitoimikoneessa tai pane ne muovipussiin ja murskaa tasaisiksi muruiksi. Lisää muruihin sulatettu, jäähtynyt voi ja sekoita tasaiseksi.

Pane leivinpaperia irtopohjalle. Kiinnitä vuoan reunus ja repäise ylimääräinen paperi ulkoreunoilta pois. Näin saat siirrettyä kakun kätevästi tarjoiluvadille. Painele muruseos irtopohjavuoan leivinpaperilla peitetylle pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja pane jääkaappiin odottamaan.

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi. Purista liivatteista kylmä vesi pois. Kaada liivatteiden päälle sen verran kuumaa vettä, että ne liukenevat.

Sekoita rahkaan sokerit ja murskatut (tai viipaloidut) marjat. Vatkaa liivateseos rahkaseoksen joukkoon. Vaahdota kerma ja lisää se viimeiseksi mukaan. Kaada täyte murupohjalle. Peitä vuoka kelmulla ja anna kakun hyytyä yön yli.

Irroita ensin kakun reunat vuoasta varovasti veitsellä. Irrota reunus ja siirrä kakku lastan avulla tarjoiluvadille.

Koristele kakku samoilla marjoilla, joita käytit täytteeseen. Voit kastaa esim. tuoreet mansikat sulatettuun, hieman jäähtyneeseen valkosuklaaseen. Itse laitoin koristeeksi mansikkahilloa, kun jäljellä oli vielä viime kesän satoa. Alkuperäisessä ohjeessa kakku oli koristeltu vadelmilla + hyytelösokerilla. Aion itse kokeilla kakkua myös vadelmilla, mutten uskaltanut vadelmien puuttuessa ostaa niitä kaupan pakastealtaasta. Uutisoineet, kun ihmiset saaneet niistä noroviruksen. Ulkomaisista vadelmista, mutta kuitenkin. Odottelen kesän uutta satoa ja kohtahan se on jo käsillä...

Hyvää juhannuspäivää!

Kolme toivomusta

Montessorin leikkikoululla oli kesätöissä peruskoulunsa päättäneitä tyttöjä.

- Äiti, minä haluan isosiskon.

Ilmoitti Venla viime viikolla, hakiessani häntä päivähoidosta.

Siellä kolme ihanaa isosisko ehdokasta pelasivat lautapeliä Venlan kanssa. Toiset lapset olivat jo päiväunilla. Venla puolipäiväisenä sai siis etulyöntiaseman isosiskoihin ja voi sitä onnellisen pikkusiskon ilmettä! :)

Kotipihaan ajettuamme toiveita sateli lisää. Koirakuumetta on podettu ja pehmokoiria ulkoilutettu ympäri pihaa, joten...

- Saanhan minä sen koiranpennun syksyllä, sinun pitää luvata.

En uskaltanut luvata, vaan vastailin ympäripyöreitä, että ensin ne allergiatestit jne. Sydäntä särkee ajatus, ettei koiranhankinta olisikaan mahdollista meille. Toivotaan parasta!

- Voidaanko me muuttaa kerrostaloon, kun meillä on liian iso talo.

Venlan serkkupojat asuvat kerrostalossa. Siinä samassa, jossa mekin olemme asuneet, ennen Venlaa. Juttuja kerrostaloelämästä kerrossänkyineen päivineen on kuultu. Huippukivaa! Mitäpä tuota liian isossa talossa asumaan. Samaa mieltä olen minäkin, varsinkin aina siivouspäivän ja pihatöiden koittaessa. Kaikella on puolensa!

Summa summarum... Tässä talossa taidetaan tarvita Aladdin taikalamppua. Ensimmäinen toive voi tuottaa hieman vaikeuksia, mutta luotan Aladdiin. Hankalaksi tilanteen tekee se, että Venla haluaa käydä vaihtokauppaa lampun hengen kanssa. Hän haluaa vaihtaa molemmat veljensä kahteen siskoon. Niin, yksi ei riitä. Veljet ovat yök! Isoilla siskoilla on ihanat vaaleat pitkät hiukset ja ihanat vaatteet. Hyvä peruste siis vaihtokauppaan. Siinäpä veljillä tekeminen, että sisko peruu puheensa tai huonosti käy, jos toive toteutuu... Simsalabim!

Mukavaa alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Kieloja siellä ja kieloja täällä

Kielot ovat vallanneet pihamme kukkapenkin. Niin ihastuttavan hurmaavia, mukavassa siistissä ryhmässä ja maljakossa, mutta liika on liikaa. Kukkapenkin muutostyöt alkoivat viime syksynä ja jatkuvat edelleen. Valmista on tultava, mutta ketä huvittaa tehdä puutarhahommia pipo päässä? Hei kesä, voisit tulla ja pysyä! Täällä odotellaan jo kuokka kädessä...

Kukkakeijuja ja kirppareita

Tänään kävimme parilla paikallisella kirpparilla Venlan kanssa. Minulla on ollut myös oma koju toisessa niistä kohta parin viikon ajan. Lauantaina loppuu, joten loppuu myös päivittäinen ramppaaminen siellä. Sieltä kun tahtoo tarttua milloin mitäkin matkaan, jos ei muuta niin ainakin paikallisten kotileipureiden ihania leipomuksia. Olen myös lehtien suurkuluttaja ja kirppareilta löytyy aika usein uusimpia lehtiä. Miten joku raskii luopua sisustuslehdistään heti samantien? En minä ainakaan ja se kyllä näkyy notkuvissa lehtipinoissa täällä kotona. Tänään löysin aivan ihanan lastenkirjan, Kukkakeijujen Kultainen Kirja. En voinut vastustaa. Vain neljä euroa, 250 sivua ja kirja kuin uusi.

Venlan päivänä

Olen jo tositosi pitkään suunnitellut aloittavani ikiomaa blogia. Tänään on se suuri päivä koittanut minulle. Tässä tämä nyt sitten on. Nähtäväksi jää, miten pitkälle pääsen. Riittääkö aika kolmilapsisen perheen äidillä vai tuleeko tästä kenties vuosien päiväkirja.

Tänään on myös vietetty meidän perheen prinsessan nimipäivää. Sen kunniaksi veimme muumitikkarit leikkikoululle, jotka otettiin ilolla vastaan. Toivon, että tämä blogi tuo myös paljon iloa niin minulle kuin sinulle ystäväiseni.

Tervetuloa matkalle mukaan!