Kuvan yltiösöpö koiruli on nimeltään Fanni. Koira ei ole meidän vaan siskoni, mutta joskus saamme sen hoitoon. Meillä koirakuumeillaan edelleen. Kuume nousee välillä mittarin ääripäähän ja saa jopa hourailemaan koiran hankintaa. Fanni on muuten rodultaan Lagotto, jos joku sitä miettii siellä ruudun toisella puolella.
Kameran johto on muuten edelleen hukassa. Olen kääntänyt koko talon ylösalaisin tai noh, ainakin melkein, mutta se p***nan johto piileksii jossain. Se mikä kismittää, olen ottanut joulukorttikuvat ajoissa ja lähettäminen joulukorttipajaan hiukka hankalaa ilman johtoa. Just niin minun flaksi. Olen hohhoillut tätä asiaa jonkun aikaa, joten oli aika astella kauppaan, jos meinaa ne kortit saada eteenpäin. Kaupassa myyjä sitten ehdotti kortinlukijaa. Siis TÄH??? Kortinlukija? Mikä se sellainen mahtaa olla? Olen sitten niin blondi vaikka brunette olenkin, etten ole moisesta kuullut. Myyjä valaisi asiaa ja minä ihmettelin, mihin tämä maailma tekniikan osalta vielä meneekään. Olisin voinut halata myyjää, mutten kuitenkaan. Ostin kortinlukijan, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Ja nyt olen onnellinen kortinlukijan omistaja. Niin sitä johtoa ei löytynyt kaupastakaan, erikoisliikkeessä olisi pitänyt tilata jne. Vaikeaksi olisi mennyt koko homma, joten kortinlukija pelasti jouluni ja sen joka vuotisen tradition.